Sajakorpi – Harjoja 70 vuotta

Arkinen harjaaminen on perustyötä, jonka arvoa ei sovi aliarvioida. Ala on kehittynyt huomattavasti Sajakorven ollessa kehityksen kärkiyrityksiä viimeiset 70 vuotta. Jo 50-luvulla edistykselliset Sajakorven harjat korvasivat koivunvarpuluudat, nykyään kansainvälisen harjakonsernin tuotteet edustavat teknisen harjauksen nykyaikaisimpia muotoja.

Sajakorven historia lähtee lisäelannon hankkimista varten perustetusta pienestä yrityksestä. Sen perusti sodasta palannut pianisti Paulus Sajakorpi yhdessä veljensä kanssa. Muusikon ansiot olivat muutenkin ankeina aikoina vaatimattomat. Pensseleille oli jälleenrakennuksen kovassa vauhdissa kysyntää.

Harjausala sai Sajakorvelta ensimmäisen merkittävän innovaation vuonna 1955, kun idearikas Paulus kehitti piassava-katuluudan. Teknisen paremmuutensa ansiosta se korvasi koivuvarpuluudat nopeasti koko Suomessa. Luudissa Sajakorvella olikin hallitseva markkinaosuus seuraavat 15 vuotta. Edelleen sama luutamalli on käytössä Suomessa, mutta muiden tekemänä; Sajakorpi lopetti luutien valmistuksen vuonna 1975.

Luutien ohi oli ajanut yhtiön 60-luvulla suunnaksi ottamat tekniset harjat. Ensimmäisiä sektoreita tällä linjalla olivat autonpesukoneiden harjat ja harjavalssit kartongin kiillotukseen. Teknisenä johtajana vuonna 1973 aloittanut Pauluksen poika Kimmo Sajakorpi alkoi kehittää kadunlakaisukoneiden harjoja ja kotimaan markkinat Sajakorpi valtasikin jo muutamassa vuodessa. Kansainvälistyminen alkoi myös tällä sektorilla, kun lakaisukoneiden vaihtoharjoja alettiin viedä Pohjoismaihin 80-luvun lopulla.

Projekti hyppyrimäissä

Uutena, harjoista sivuun vievänä hankkeena Sajakorpi onnistui tuotekehitysprojektissa hyppyrimäkimuovitusten kehittämisessä. Näitä muovituksia tehtiin runsaasti myös ulkomaille ja tuotteen markkinointi tapahtui yhdessä Pertti ”Spede” Pasasen kanssa, joka oli kehittänyt hyppylingon. Maailmanlaajuisen patentin saaneen Saja Safety -mäkielementin kehittäminen 90-luvun alussa nosti Sajakorven osuuden 60 prosenttiin koko maailmassa. Niitä vietiin ympäri maailman, merkittävimpinä olympiamäet Salt Lake Cityssä, Calgaryssä ja Lake Placidissa.

Sajakorpi päätti kuitenkin keskittyä koneharjaukseen ja niin hyppyrimäkibisnes myytiin porvoolaiselle C.E. Lindgren Oy:lle vuonna 1995.

Omiin kuituihin

Harjakuidut olivat tuontitavaraa ja määrien kasvaessa merkittäviksi päätettiin Sajakorvella alkaa tehdä itse polypropeenikuitua vuonna 1983. Oman kuituvalmistuksen myötä pystyttiin viemään myös harjakuitujen tuotekehitystä aivan uudella tavalla eteenpäin. Näin on saatu kuiduille lisää esimerkiksi kulutus- ja pakkasenkestävyyttä.

Kokonaan polypropeenista valmistetun uudenlaisen harjakiekon Sajakorpi esitteli vuonna 1996. Uuden sukupolven Beeline- ja Sunline-harjakiekot olivat ympäristöystävällisempiä aikaisempiin vaihtoehtoihin verrattuna kierrätettävyytensä ansiosta. Lisäksi ne osoittautuivat teknisesti paremmiksi entisiin verrattuna ja lisäksi edullisemmiksi, joten menestyminen oli selvää. Nämä harjakiekot otettiin moniin uusiin harjakoneisiin alkuperäisosiksi paitsi Suomessa, myös Ruotsissa ja Saksassa. Nykyisin muun muassa Bobcat käyttää Sajakorven harjoja ensiasennuksissaan.

”Itse asiassa kehitystyön lähtökohtana oli tehdä nopea ja taloudellinen harja, ympäristöystävällisyys tuli siinä lisäarvona”, Kimmo huomauttaa.

Uusien harjakiekkojen ympärille kehitettiin kokonainen Ecoline-tuoteperhe, johon kuuluvat muun muassa Turboline-kartioharjat ja Skyline-harjakasetit, joita käytetään lentokenttien kiitoratojen puhdistukseen. Sajakorven asiakkaita ovat muun muassa kaikki Finavian 25 kenttää Suomessa. Mainittakoon lakaisukone- ja prosessiharjojen lisäksi yhtenä Sajakorven merkittävänä tuotelinjana öljyntorjuntaharjat. Erityiseen arvoon tämä nousee, kun tiedetään Suomen olevan edelläkävijä erityisesti jäisien vesien öljyntorjuntatekniikassa. Myös maatalous on Sajakorven harjojen käyttäjä niin karjataloudessa kuin peltoviljelyssä unohtamatta monipuolista traktoriurakointia, esimerkiksi kiinteistönhoidossa tai turvetuotannossa.

Kolmannessa polvessa

Sajakorpi on edelleen täysin perheomisteinen yhtiö, jossa kolmas sukupolvi on jo ottanut tukevan aseman. ”Yrittäjähenkisyyden olen perinyt omalta isältäni ja se näyttää siirtyvän myös seuraaville sukupolville”, Kimmo sanoo. Aluksi Kimmon poika Aku-Paulus Sajakorpi työskenteli yhtiössä opintojensa ohella useita vuosia. Vuodesta 2006 hän on ollut konsernin emoyhtiön toimitusjohtajana. Myös Kimmon tytär Anna-Pauliina Sajakorpi on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 2010 lähtien.

Myös luovuus on selvästi periytyviä ominaisuuksia. Siitä todisteena on muun muassa Kimmon vuonna 2005 Tampereen kaupungilta saama Teknisen luovuuden palkinto. Samoin musikaalisuus on säilynyt perheessä vahvana kaikkien harrastaessa musiikkia monella tavalla.

Tuotteiden määrätietoinen ja tuloksellinen kehitystyö ei ole helppoa tai tuskatonta luovillekaan persoonille. ”Tässä on apua pitkästä historiasta alalla. Se on opettanut tuotteiden kehitysvaiheet ja antaa siten myös perspektiivin tulevaisuuteen ja sitä kautta antaa tukea, uskoa ja luottoa kehitysprojekteihin sekä auttaa riskienhallinnassa”, Kimmo toteaa.

Sajakorvella on tänä päivänä runsaasti kansainvälisiä patentteja niin tuotteista kuin menetelmistä.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Sajakorpi on tähdännyt maailmalle tosissaan. Vientiä on jo yli 40 maahan ja sillä on omat tuotantolaitokset Virossa ja Saksassa. Konsernin pääkonttori ja yksi valmistavista tuotantolaitoksista on Ylöjärvellä.