Kiinteistöhuolto M.Valkama: Rock, rauha ja siisteys

Suomen vanhin eli vuodesta 1970 lähtien järjestetty, Euroopan toiseksi vanhin yhtäjaksoinen rockfestivaali Ruisrock keräsi pitkän tauon jälkeen jälleen yli 100 000 ihmistä Turkuun. Musiikin ilosanomaa imevä festarikansa rokkaa, ryyppää ja rakastaa Ruissalon Kansanpuiston hiekalla ja viheriöillä kolmen päivän ajan iltapäivästä yöhön. Ja festariväen temmeltäessä roskaa syntyy. Kun viimeinenkin vieras alueelta on saatu kammettua porteista ulos, alkaa rantahiekalla toisenlainen kuhina. Kiinteistöhuolto M.Valkama apuvoimineen nimittäin starttaa kolmen neljän aikana yöllä koneensa ja henkilökuntansa. Koko alue on siivottava, ravintoloiden ym. tavarat siirrettävä ja vessojen säiliöt tyhjennettävä aamuun mennessä, jotta uusi festaripäivä muodostuisi taas yhtä viihtyisäksi kuin edellinen. Konevoimaa valjastetaan runsaasti avuksi.

Partiolaisten vanhemmat haravoivat alueen roskat kasoihin ja niistä lumikauhalla varustetuilla pyöräkuormaajilla ne siirretään vaihtolavoille. Ensimmäiset täydet roskalavat lähtevät Topinojan jätekeskukseen yleensä kuuden aikaan aamulla. Markku ja Aino Valkama ovat vastanneet jo yli 15 vuotta Ruisrockin rakentamisen aikaisesta logistiikasta sekä siivouksesta ja alueen jälkihuollosta. Kuivana kesänä koko projekti kestää nykyään 4-5 viikkoa. Sateisena kesänä helposti puolitoistakin viikkoa kauemmin. Se alkaa rakennelmien pystytyksistä ja autojen kuormien purusta sekä jatkuu festivaalin aikaisena huoltotoimintana. Homma päättyy lopulta uuden nurmipinnan kylvämiseen. Vasta hyväksytyn luovutuskatselmuksen jälkeen Valkama poistuu Kansanpuistosta palatakseen taas ensi vuonna.

Vessoja ja roskalavoja

“Vantaan Festivaalit Oy on vastannut Ruisrockin järjestämisestä jo viitisentoista vuotta ja koko senkin ajan olen ollut heidän palveluksessaan. Yhteistyö on pelannut moitteettomasti. Suullisella sopimuksella on tultu toimeen ja luottamus on ollut molemminuolista. Ennen Juhani Merimaan ja Vantaan Festivaalien aikaa Ruisrock olikin enemmän tai vähemmän veitsenterällä koko ajan. Turun Musiikkijuhlasäätiö maksoi yleensä ainakin olutlaskunsa itse ja aika paljon jäi kaupungin maksettavaksi tuohon aikaan. Tosin minä tein Musiikkijuhlasäätiön aikaan työni laskutuksen WM-Ympäristöpalveluille ja sain aina saatavani pois”, muistelee Markku Valkama vanhoja Ruisrockeja.

Aino ja Markku Valkama tietävät miten suomalainen festivaaliyleisö käyttäytyy. Ja nykyään kuulemma paljon siistemmin kuin ennen. Pyöräkuormaajia käytetään muun muassa rakentamisen aikaisiin kantoihin ja autojen purkuihin sekä kolmipäiväisen rokkijuhlan aikana yöllä roskien ajossa.

Vantaan Festivaalit ovat saaneet Ruisrockinkin kannattamaan. Kun alussa Markku hääri koneineen yksin Ruissalon rantahiekalla, on henkilökunnan ja koneiden tarve tuosta kasvanut. “Me vuokraamme vessoja tapahtumajärjestäjille ja hoidamme Ruisrockissa myös tyhjennyksen omalla imuautolla sekä tietenkin niiden pesun”, täydentää Valkama yrityksensä toimenkuvaa.

Ruisrockissa vessoja oli käytössä kaikkiaan viitisensataa, joista 300 oli Valkaman omia. Heinäkuun viimeisellä viikolla, kun Ruisrockin järjestelyt olivat loppusuoralla, oli Turun seudulla valmisteilla kaksi suurtapahtumaa. Kuninkuusravit Metsämäessä ja Scorpionsin keikka Kaarinassa pitivät Valkamankin autoja ajossa. Myös turkulaisen H2Ö-festivaalin wc- ja jätehuollosta Valkama on vastannut koko sen historian ajan.

“Alkukesällä järjestettävä Saaristo Open Kaarinassa on ollut meidän hoidossamme myös jo useita vuosia. Sen pystymme hoitamaan omalla kalustolla. Minä ja vaimo sekä yksi lisähenkilö meitä siellä yleensä riittää.” Valkamalla on useita erikokoisia vaihtolava-autoja sekä jätepakkaajia, joten niillä palvellaan läpi vuoden useita eri yrityksiä Turun talousalueella.

Ja sitten saunaan

Markku aloitti oman yrityksensä vuonna 1998 ja ensimmäiset vuodet kuluivat pyöräkuormaajan ohjaamossa lumi- ja muita kiinteistöhuoltohommia tehden. Konevirus tarttui mieheen jo 60 luvulla. Kesäsaappaan varren mittainen Markku aurasi Pohjanmaan Jalasjärvellä kyläteitä isän Fordson Majorilla. Vaikka kiinteistöhuoltohommat ovat nyttemmin jääneet pienemmälle ja autohommat ajaneet ohi, on firman vakiokalustossa edelleen kaksi Kramer-pyöräkuormaajaa. Kaikki dieseliltä haisevat koneet ovat miestä aina kiinnostaneet.

“Muistan kun ostin 90-luvun lopulla ensimmäisen oman koneeni, joka oli käytetty pyöräkuormaaja Kramer 312. Muutamasta muustakin koneliikkeestä luvattiin vajaat 20 vuotta sitten soittaa konekaupan tiimoilta. Noita puheluita ei ole vieläkään tullut”, naurahtaa Valkama.

“Lumihommissa meni alussa 36 tuntiakin samoilla silmillä.” Samanlaista rutistusta vaativat Ruisrockin huoltohommatkin.

Yksi Valkaman liiketoiminnoista on vessojen vuokraus erilaisiin tapahtumiin. Yhteensä yrityksellä on niitä yli 300. Kuva Markus Halinen.

“Asumme koko porukka varikkoalueella ja yövymme asuntovaunussa sekä parakissa. Rantalavan takana on artisteille tarkoitettu sauna, jossa yötyön lopettaneet pojat löylyttelevät aamuisin ennen päiväunille painumista. Tämä on hyvin tiivis rupeama”, jatkaa Markku. Ruisrockiin tarvitaan runsaasti vuokrakalustoa. Nyt Valkama solmi ensimmäistä kertaa sopimuksenCat Rental Storen ja Witraktorin Turun myyjän Johan Seikolan kanssa.

“Toimitimme Markulle puoleksitoista viikoksi viisi Catin-pyöräkuormaajaa, pikkuWillen sekä kurottajan. Pari konetta on jälleenvuokrattu muilta asiakkailtamme, sillä sopivaa konetta ei ollut vapaana Rentalin riveissä juuri Ruisrockin aikaan”, kertoo Seikola.

“Koneiden vuokraaminen on tietenkin ainut vaihtoehto tässä tapauksessa. Käyttö on tiivistä puolentoista viikon ajan. Yleensä vuokraan kolme kurottajaa koko ajaksi, mutta tänä vuonna niitä oli vain kaksi, mikä oli liian vähän. Henkilökoria tarvitaan paljon, sillä esimerkiksi lamppujen vaihtoja tehdään öisin. Vaativimpia nostoja on ehkä isojen screenien pystytys”, kertoo Valkama.

Rammstein ilman sähköä

Cat Rental Storen vuokrakaluston lisäksi käytössä oli vielä kolme Krameria sekä yksi Avant-pienkuormaaja. Catin pyöräkuormaajat ovat runko-ohjattuja ja niihin kuljettajien piti jäykkärunkoisiin tottuneina hieman opetella.

“Takavuosina, kun ravintolatoiminta vielä oli aika huonosti järjestäytynyttä, piti olutlavoja kantaa välillä illalla yleisönkin joukossa. Jokaisen renkaan vieressä asteli järjestysmies, kun vaimon kanssa ajoimme kahta pyöräkuormaajaa hiljalleen tungoksessa eteenpäin”, muistelee Valkama. Nyt ennakointi ravintoloissa on parempaa. Markku ei enää Ruisrockin esiintyjistä innostu. Muutaman vuoden takainen Maija Villkumaan keikka on viimeinen, jonka mies on seurannut. Entä sitten maailmantähdet, joita Ruisrockissakin on vieraillut. Törmääkö niihin, kun lavojen takana tulee kuitenkin liikuttua?

Witraktorin konemyyjä Johan Seikola ei esiintynyt festareilla, vaikka Willen ohjaamossa rokkitähdeltä näyttääkin.

“No onhan niitä välillä hollilla. Rammstein on jäänyt mieleen, sillä silloin jouduttiin äkkiä hakemaan  ranteenpaksuista sähkökaapelia kelan verran Kirkkonummelta. Venäjän pojat olivat pystyttäneet lavan väärään paikkaan ja ja kaikkia kaapeleita piti jatkaa. Siellä Rammsteinin ukot sitten odottivat soundcheckin aloittamista lauteilla, että piuhoja saatiin jatkettua. Musiikkilaitteiden sähköt tulivat valtakunnan verkosta ja valojen energia valtavista generaattoreista, joita täällä on käytössä useita”, päättää Valkama.

Lopuksi Aino ja Markku kehaisevat nyky-yleisöä siistemmäksi kuin aiemmin. Joka vuosi roskia levitetään maastoon vähemmän. Tekeillä on sukupolvenvaihdos ja yhtiömuodon muuttaminen osakeyhtiöksi. Remmiin mukaan astuu kummityttö Kirsi, joka jo tämänvuotisen Ruisrockin aikana junaili asioita kentällä.